Valokuvaklubin Toinen valo -valokuvanäyttely
Aika
Paikka
Voivatko luonto, arkinen ympäristö tai rakennettu kuva edelleen sisältää ennennäkemättömiä asioita? Valokuvanäyttely Toinen Valo esittelee ympäröivästä todellisuudesta asioita, jotka jäisivät useimmilta näkemättä, ellei ryhmä nostaisi niitä esiin valokuvauksen monipuolisten keinojen avulla.
Valokuvien lisäksi näyttelyssä on videoesitys näkövammaisten kuvaajien käyttämistä menetelmistä, jotka saattavat kiinnostaa sekä taideyleisöä että muita kuvaajia. Tietoutta jaetaan myös taiteilijatapaamisten aikana. Teokset kuvailutulkataan ja tuotetaan digitaalisena ja pistekirjoituksena.
Valokuvaklubi esittäytyy
Valokuvaklubi on toiminut vuodesta 2018 Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n ylläpitämänä. Toiminta sisältää luentoja, työpajoja, kuvausretkiä ja näyttelykäyntejä. Klubin jäsenet ovat osallistuneet useisiin näyttelyihin tahoillaan ja järjestäneet aiemmin yhden yhteisnäyttelyn.
Valokuvaklubilaisia yhdistää kunnianhimoinen kiinnostus valokuvaukseen itseilmaisun välineenä sekä näkövammaisuus. Kuvauskohteita voi lähestyä myös toisin silmin, rajoittuneesta näkökyvystä käsin. Näkökulmat ovat uusia ja tuoreita, kun havainnoitsija joutuu käsittelemään aiheita usein yllättävilläkin tavoilla. Kukin kuvaaja on joutunut kehittämään omat menetelmänsä ylittääkseen näkövammasta aiheutuvat haasteet niin kentällä kuin jälkikäsittelyssä.
Kiitämme lämpimästi Kulttuurikeskus Caisaa ja Näkövammaisten liittoa Toinen valo -näyttelyn tukemisesta sekä Opintokeskus Sivistä Valokuvaklubin toiminnan tukemisesta.
Valokuvaklubin jäsenistä näyttelyyn Toinen valo syyskuussa 2024 Kulttuurikeskus Caisan galleriassa osallistuvat
Juha Jahkola, Sari Kekkonen, Tero Kokko, Jussi Mankki, Noora Mäkelä, Petri Mäkelä.
Taiteilijaesittelyt
Juha Jahkola
Mieleni hykertelee havaitessani tummasta todellisuudesta vaaleampia väriläiskiä. Olivatpa kohtaamiset sattumanvaraisia tai tarkoituksellisia, pidän yllätyksellisistä ajatusten ja havaintojen törmäilyistä. Osumista tai huteista, joissa todelliset kuvat muuntuvat kielikuviksi ja tarinallisiksi mielikuviksi.
Leikittelen kuvilla kuin sanoilla. Vaikka pidän selkeistä pääväreistä, en ajattele tai kuvittele pelkillä päälauseilla. Murretut värit sopivat luontooni kuin murresanat. Mieluummin olisin nokkela kuin sukkela, vaikka viihdyn näiden murteiden alueilla tai parissa.
Kiireiselle tuhat sanaa on enemmän kuin yksi kuva, mutta liikkuva kuva voi pysäyttää.
Sari Kekkonen
Rakennan valokuvani kuin maalaisin taulua. Kerään aluksi kiinnostavia hahmoja, yleensä vanhoja leikkikaluja, jotka asettelen niille pystyttämääni ympäristöön. Sommittelen, valaisen ja kuvaan aihetta uudelleen ja uudelleen, kunnes jokainen osatekijä löytää paikkansa. Lopputuloksessa on useita kerroksia, joista katsoja voi löytää kohtauksia omista unistaan tai alitajunnastaan.
Tero Kokko
Taide puhuu ja kuvat kommunikoivat. Siksi kuvaan. Kuvaajana menen outoihin paikkoihin, etsin yllättäviä aiheita ja kuvakulmia. Haluan tehdä näkyviksi ja koettaviksi asioita, joita ei yleensä nähdä tai joiden ohi vain kuljetaan. Sekoitan ja yhdistelen asioita, joten teokseni tarjoavat myös katsojalle mahdollisuuden uusiin aistimuksiin, tunteisiin ja ajatuksiin. Poimin aiheita luonnosta, ihmisistä sekä arkisista ympäristöistä, mutta rakennan mielelläni myös väri- ja valoabstraktioita.
Tietysti oma näkövammani vaikuttaa siihen, miten ja mitä näen ja koen. Kamera on minulle paitsi ilmaisuväline myös apukeino. Se auttaa näkemään kauas, mutta tarkastelemaan myös pieniä yksityiskohtia.
Jussi Mankki
Olen Jussi Mankki, 67-vuotias, nuoresta saakka valokuvausta harrastanut kuvaaja. Näkövamman ilmestyminen osaksi elämääni katkaisi harrastuksen vuosiksi. Käsi tarttui kameraan uudestaan, kun digitaalikamerat antoivat mahdollisuudet suuren kuvamäärän ottamiseen ja luotettavaan automaattitarkennukseen.
Kuvaan mielelläni asioita, joita” kukaan ei näe”. Tarkennan makro-objektiivin pieniin yksityiskohtiin, varsinkin luonnossa. Pysäytän liikkeen salamalla tai nopealla valotusajalla. Kikkailen kameratekniikalla luodakseni uudenlaisia illuusioita maailmasta.
Valokuvani ovat iloisia ja värikkäitä. Kuvausretket suuntautuvat usein puutarhoihin ja kasvimaille. Kun keskityn yksityiskohtiin, kuvattavaa on joka puolella.
Noora Mäkelä
Aloittelevana kuvaajana etsin, kokeilen ja haen vielä sitä ”omaa juttuani”. Inspiraationa monissa kuvissani on rakennettu, pelkistetty asetelma kosketeltavista elementeistä, joka kuitenkin ikuistetaan perspektiiviltään uudeksi teokseksi valokuvan avulla. Joskus kuvan elementeistä voi löytää tekstiä tai tekstin osasia pisteillä piirrettynä.
Petri Mäkelä
Parhaiten viihdyn luonnossa ja olen aina löytänyt sieltä kuvattavaa. Etenkin maisemat ovat lähellä sydäntä, ja olen usein huomannut olevani tyrskyjen keskellä tai 20 asteen pakkasessa odottamassa auringonnousua. Kuvaan kyllä muutakin, vaikka autiotaloja ja tipahtelevia vesipisaroita. Ihmisten kuvaamisen koen hankalaksi joten heitä kuviini osuu vain osana muuta maisemaa.
Näyttelyn valmistamista on tukenut Näkövammaisten liitto.
Kuva: Jussi Mankki/ Leikkivä aurinko
Toinen valo -valokuvanäyttely
Valokuvaklubi/Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry
Kulttuurikeskus Caisa 6. - 28.9.2024
Kaikukatu 4 B, 00530 Helsinki
TEOSKUVAUKSET
On monta tapaa nähdä. Sisäisiä ja ulkoisia kuvia erilaisen näkökyvyn ehdoilla
Heijastuksia kuvastimestani -ryhmä
11. Heijastuksia kuvastimista, Juha Jahkola
digivedos alumiinille
Vaakasuuntaisessa kuvassa on kolme syvän mustaan veteen kokonaan ja osaksi upotettua kukkaa. Veden on annettu jäätyä. Kuvan laidoilla upoksiin hukkuneet kukat näkyvät fokuksesta etääntyneenä vaaleanpunaisena ja keltaisena värimattona, vielä väriläiskinä tumman veden sylissä.
Kuvan keskiössä hengittää vihreää kurkkua muistuttava superterävä terälehdetön kasvi. Tätä nuppupäistä kukkaa ympäröi kymmenittäin kuplia, kolmiulotteisia kuvastimia, jotka kopioivat kukan kuvan itseensä ja lähtevät kuljettamaan pieninä partioina kuvan DNA:ta eteenpäin kuin siemenet tai tarinankertojat.
12. Ajatar ja hirviö, Sari Kekkonen
digivedos alumiinille
Neliönmuotoisen kuvan oikeassa reunassa seisoo punaiseen silkkikaapuun pukeutunut nuori nainen. Päässään naisella on musta kolmikolkkahattu, vasemmassa kädessä hän pitelee kahta suurta kellonviisaria, oikeassa kädessä on metallinen, pyöreä vanne. Kuvan vasemmasta yläkulmasta lentää naista kohti muinainen lentolisko, jonka nokka on auki. Olento on kooltaan pieni, mutta vaarallisen näköinen.
Kuvan tausta on vaaleansininen ja siinä erottuvat himmeästi kilpikonnan ja delfiinin hahmot. Taka-alalla on rikkinäinen tiimalasi, keskellä sininen lasimuna ja etualalla kultainen krokotiili.
13. Valkoista horsmaa, Tero Kokko
digivedos kuohupaperille
Pystykuvassa on syystalvinen maitohorsma kuvattuna kasvukautensa jälkeen. Horsman kellertäväksi kuivunut varsi kohoaa oikeasta alakulmasta kohti vasenta yläkulmaa. Kesästä ja kukinnosta on jäljellä muutama valkoinen rihma, jotka muodostavat hennon ristikon. Tausta on sinisävyisen laikukas ja epätarkka.
14. On siis kevät, Jussi Mankki
digivedos alumiinille
Vaakakuvassa on kuluneen, joskus valkoiseksi maalatun puistonpenkin selkänojan kulma. Taustalla näkyy kaislikkoa ja luminen maa. Selkänojan kulmaan on ripustettu tummansininen pipo, jonka päällä on aurinkolasit, rennosti vinossa. Aurinkolasien linsseistä heijastuu aurinkoinen, jään peittämä merimaisema ja kyykyssä oleva kuvaaja, joka kuvaa asetelmaa.
15. Räikee vs. pimee, Noora Mäkelä
pistegraffititeos puulevylle
Vaakasuora, graffitimaailmasta inspiraation hakenut teos, jossa abstraktilla pohjalla ”tägi” eli leimamainen nimikirjoitus. Tausta on maalattu akryylivärein kirkkaan pinkin, turkoosin ja lilan väreillä ajatuksen virralla. Värit valuvat vasemmasta yläkulmasta kohti oikeaa alakulmaa. Taustan päällä on valkoisista korkeista muodostettu pisteteksti Pimee emäntä. Korkkien sivut on maalattu mustiksi, jolloin kirjainten karkkimainen kontrasti ja syvyysefekti korostuvat.
16. Ukko ite, Petri Mäkelä
digivedos alumiinille
Kuva on vaakasuuntainen, kauttaaltaan lähes musta. Keskellä kuvaa on kirkas, tähtimäinen valopiste, josta lähtee erilevyisiä sakaroita joka suuntaan. Valon lähteen paljastaa siitä hieman alemmas oikealle sijoittuva, järjestelmä-kameran objektiivi. Kirkas valo on siis salamavalon leimahdus. Kameran takaa voi pikemminkin aavistaa kuin nähdä kuvaajan hahmon. Valokuvaaja on työssään.
Ilon pisaroita -ryhmä
koonnut Noora Mäkelä, Juha Jahkola
21. Omalaatuinen, Noora Mäkelä
digivedos alumiinille
Pystykuva. Tausta on hyvin tumma, melkein musta, josta erottuu pieniä väriläikkiä turkoosilla, oranssilla ja vaaleanpunaisen sävyillä. Pohjavärin päällä on valkoisia pyöreitä nastoja ryhmiteltynä riveihin. Nastoista muodostuu etualalta kohti horisonttia pistekirjaimet ”O M A L A A T U I N E ja N”.
Tausta on akvarellimaisen epätasainen ja hieman sumuinen, josta pienet väriläikät kurkistavat kuin pilvenreunojen takaa. Tumma pohja luo voimakkaan kontrastin kirkkaanvalkoisille ”nastapisaroille”.
22. Metallirakkautta, Noora Mäkelä
digivedos alumiinille
Vaakasuuntaisen, suorakaiteen muotoisen kuvan keskiössä on sydän, jonka ääriviivat on hahmoteltu harvaan asetelluista metalliniiteistä. Sydänkuvion keskellä erillisistä niiteistä muodostuu pistekirjaimet ”L O V ja E”.
Asetelma on rakennettu harmahtavalle puupöydälle, josta erottuu pinnan puukuviot ja naarmut. Kuva on otettu etuviistosta, melkein pöytätason pinnasta, jolloin kuvioon ja metalliniitteihin syntyy valoja ja varjoja. Kuva on sävyltään harmahtavan mustavalkoinen.
23. Pisara meressä, Juha Jahkola
digivedos alumiinille
Pystykuvassa auringon valo kimaltelee tuhansina pisteinä tai pisaroina. Kuva on otettu korkealta ja voimakkaaseen vastavaloon. Alareunan ranta on melkein musta.
Välkehtivässä valopisarameressä etualan pieni purjevene suuntaa itään, mutta aivan maston yläpuolella, silti jo etäällä horisontissa kauempien kallioluotojen takana matkustaja-alus tuhansine matkustajineen purjehtii länteen
24. Kylvyssä, Jussi Mankki
digivedos alumiinille
Neliön muotoisessa kuvassa kanadanhanhi seisoo marmorisen suihkulähteen reunalla, taustalla vaalean ruskea hiekkapiha. Hanhi on kuvattu suihkulähteen läpi niin, että vaikutelma on kuin hanhi olisi suihkussa.
Ilon tulitus -ryhmä
koonnut Jussi Mankki
31. Herääminen, Jussi Mankki
digivedos alumiinille
Tummasävyisessä vaakakuvassa on syvänpunainen kukka (Kalukkipensas, Calycanthis Floridus), joka on mystisesti lehvistön keskellä. Kuva on tehty päällekkäisvalottamalla itse kukka ja sen ympärillä oleva vihreä lehvistö. Kukka on vasta aukeamassa, ei vielä täydessä kukassa. Tunnelma on harsomainen, hieman utuinen. Kukan terälehdissä on vesipisaroita. Tämä on sarjan tummasävyisin kuva, muut kuvat räiskyvät kirkkaita perusvärejä.
32. Kaipaus, Jussi Mankki
digivedos alumiinille
Vaakakuvassa kimalainen lentää vasemmalta ylhäältä kohti vaaleanpunaista, kirkkaanväristä ruusua. Kimalaisen jalat ovat roikkumassa kuin lentokoneen laskutelineet. Se on selvästi valmistautumassa laskeutuman kukkaan hakemaan mettä. Kimalainen on kuvassa tarkka, pörheät karvat erottuvat hyvin, samoin imukärsä. Suurimman osan kuvasta muodostaa kimalaisen kohde, sädehtivä ruusu, jonka keltainen keskiosa näkyy kuvan alareunassa epäterävänä.
33. Intohimo, Jussi Mankki
digivedos alumiinille
Intohimo-kuvassa on keltainen tulppaani, joka ikään kuin räjähtää katsojan silmille. Keltaisen tulppaanin takana on valkoinen ja punainen tulppaani, jotka tekevät samoin. Osa taustasata on vihreää lehvästöä. Kuvan keskiosa on suhteellisen terävä, sen ympäriltä lähtee kaikkiin suuntiin viivamaisia säteitä. Kuva on toteutettu pitkällä valotusajalla zoomaamalla objektiivia kuvan oton aikana.
34. Tyytyväisyys, Jussi Mankki
digivedos alumiinille
Tyytyväisyys on pystykuva, jossa mehiläinen on saavuttanut kohteensa ja keskittyy rauhassa nautiskelemaan. Kukka on tavallinen perushorsma, väriltään lila. Se on kuvan vasemmassa reunassa. Mehiläinen on keskellä. Oikeassa reunassa on epäterävä vihreä lehvätausta. Mehiläinen näkyy kuvassa hyvin tarkasti.
35. Tango, Jussi Mankki
digivedos alumiinille
Tango on vaakakuva, jossa pääkohteena on auringon yläviistosta valaisema unikon karvainen siemenkota, väriltään kirkkaan vihreä. Taustalla on epäterävänä kirkkaan punaista kukintoa, joka muodostaa kirkkaan kontrastin mikrofonin näköiselle unikolle. Kaksi eriväristä ja erilaista hahmoa tanssivat yhteen. Kuvan reunoissa näkyy hieman mustaa.
Unien sininen metsä -ryhmä
Tarina luonnon merkityksestä
koonnut Tero Kokko
Takaseinästä alkaa kolmen 1 x 2 m kokoisen kangaskuvan rivistö, joka kaareutuu loivasti ikkunaseinää kohti. Astu lähemmäksi kuvia, jolloin astut ruohomatolle ja voit ojentaa kätesi koskettaaksesi kankaita.
Kankaiden kuvat ovat vasemmalta oikealle.
41. Valoa oksistossa, Tero Kokko
digivedos tekstiilille
Mustavalkoisessa pystykuvassa on ohuita puita. Niiden harvat oksat nousevat vaaleina esiin mustasta taustasta. Talvisen paljaat oksat risteilevät ja muodostavat valoisan verkoston. Katse suuntautuu alaviistosta ylöspäin. On yö.
42. Mystinen metsä, Tero Kokko
digivedos tekstiilille
Pystykuvassa ollaan lumoavan metsän sisällä. Muutama puu ja ohutta vesakkoa valkoisin ääriviivoin erottuu mustaa pohjaa vasten. Puut näyttävät kasvavan vedestä, ja kuvan vasemmassa alaosassa lepää sininen muoto, joka osoittautuu kiveksi. Yläosassa leijuu tummanvioletti harso. Kuvassa on unenomainen tunnelma.
43. Metsän valkoinen salama, Tero Kokko
digivedos tekstiilille
Kollaasimainen pystykuva koostuu useista aineksista: tummaa taustaa vasten erottuu puita ja pensaita, joiden lisäksi kuvassa on lähes abstrakteja, ei-esittäviä kuvapintoja sekä vahva syvyysvaikutelma. Kuvapinnan voi jakaa kolmeen vaakasuoraan osaan, joita yhdistää alhaalta ylös ulottuva valkoinen, salamaa muistuttava monihaarainen oksa.
Alimmalla eli etualan kolmanneksella voi nähdä pieniä, mustasta alustasta kohoavia puuntaimia. Niiden jälkeen kohoaa kuin kalliomainen seinämä, jota vasten voi hahmottaa epätarkkoja, puita muistuttavia kuvioita. Ylin osa rajautuu valkoisella vaakasuoralla viivalla, jonka yläpuolelle piirtyy valkoisten latvusten pitsimäinen siluetti mustaa taustaa vasten.
Kun seisot ruohomatolla, niin kankaiden luota saattaa lattianrajasta alkaa kuulua puron solinaa, joka siirtyy lattianrajassa, tai saatat kuulla linnunlaulua, ehkä sadettaa ja mikä huhuilee tuolla?
Kaikkien kankaiden ja unien sinisen metsän taulut ovat kohokuvina kankaiden oikealla puolella olevalla nuottitelineellä ja sen vieressä ikkunalaudalla on desinfiointiainetta, jota toivomme sinun käyttävän ennen kohokuvien tunnustelua.
Yön metsä -ryhmä
koonnut Tero Kokko
44. Sininen metsä, Tero Kokko
digivedos kuohupaperille
Talvista metsää esittävän pystykuvan etualalla vasemmassa reunassa on muutama tummarunkoinen, lehdetön puu. Etummainen puu leikkautuu kuvan reunojen yli alkaen vasemmasta alareunasta ja edeten vinosti oikealle yläreunan yli. Etualan runkojen takana on tiheää vesakkoa ja pensaikkoa. Ohut lumi peittää metsikköä, ja värimaailma on talvisen sinivioletti. Aivan kuvan alareunassa on lunta.
45. Usva laskeutuu metsään, Tero Kokko
digivedos kuohupaperille
Pystykuva on näkymä öisestä metsästä. Puut ovat nuoria ja lehdettömiä. Ne näyttävät kallistuvan keveästi oikealta vasemmalle. Tummina piirtyviä runkoja korostaa vaalea ääriviiva, kuuramainen valo. Hallitsevana elementtinä kuvassa on kaksi vahvempaa tummaa runkoa, jotka kohoavat kuvan oikeasta alakulmasta kohti kuvan yläreunan keskilinjaa. Värimaailma liukuu tumman violetista ja mustasta punertavaan. Puiden takana leijailee usvaa. Syntyy mystisen hämärä vaikutelma.
46. Keltaiset puut, Tero Kokko
digivedos kuohupaperille
Vaakakuva talvisen harmaasta metsästä ja hennosti lumisista, nuorista lehtipuista. Edessä näkyvien puiden rungot ovat sävyltään kellanruskeita. Keltaisia alueita voi nähdä myös etualalla valkoisessa maassa. Taustalla erottuu tiheämpää nuorta koivikkoa, paljaita runkoja ja mustaa oksistoa. Kuvan takaosassa häämöttää mustaa metsikköä.
47. Oranssit heinät, Tero Kokko
digivedos kuohupaperille
Kuva on vaakakuva maisemasta. Etualalla on kirkkaan keltaoranssia syksyistä heinikkoa. Heinien takaa nousee muutamia ohuita lehdettömiä puita. Aivan oikeassa reunassa erottuu paksu, tumma puunrunko. Heinien ja vesakon takana alkaa vaaleanruskea peltoaukeama, joka jatkuu sinisenä. Taivaanrantaa kohti mennessään se sekoittuu siniseen sumuun. Maiseman takareunassa, aivan kuvan yläreunassa on tummansinisenä pilveilevää taivasta, joka muuttuu kuvan yläosassa lähes mustaksi.
48. Punainen lahti, Tero Kokko
digivedos kuohupaperille
Pystykuva hehkuu syksyn sävyjä: punaista, keltaista ja oranssia. Etualan täyttää nuori lehdetön koivikko. Rungot ulottuvat kuvan alareunasta kuvapinnan yli ylös asti. Oksisto piirtyy sinertävää taivasta vasten mustana verkostona, joka kattaa kuvan laidasta laitaan. Koivikon takana on lahti ja sen rannoilla kuvan kummallakin reunalla punaisena hohtavaa rantametsää. Oikeanpuoleinen ranta on varjossa, joten se näkyy melkein mustana. Vaalea vesi heijastaa puiden värejä ja taivaan sinisyyttä. Kaukana taustalla häämöttää vielä kapea kaistale ruskaista metsää.
koonnut Sari Kekkonen
51. Pohjoisen taivaan alla, Juha Jahkola
digivedos alumiinille
Juonipaljastuksia näkeville:
Pystykuva esittää unenomaista talviöistä tunturimaisemaa. Loimuavat revontulet ja kuin liikkeessä olevat tähdet valaisevat hohtavan valkoista, jääriitteessä olevaa tunturilampea, jonka takaa nousee tummanpuhuva tunturin rinne.
Kuvan keskiössä on valtava, lampareen reunoja nuoleva loiskahdus, kuin pitsinen kruunu, joka täyttää puolet kuvan korkeudesta. Mitä ihmettä?
Juonipaljastuksia sokoille:
Kuva ei todellisuudessa ole otettu tunturimaisemasta, vaan se on tuotettu jäädyttämällä kovalla pakkasella kukkia astiassa niin pitkään, että vesi on jäätynyt, jää halkeillut ja kukka-asetelma on alkanut elää omaa elämäänsä. Tähdet ovat ilmakuplia, revontulet, lammen loiskahdus, sekä tunturi jäätyneitä lehtiä ja muita kasvin osia. Kuvattu maisema on muodostunut sattuman oikusta ja syntynyt mielikuvituksen tuottamana.
52. Perhosten herra, Sari Kekkonen
digivedos alumiinille
Neliönmuotoisen kuvan oikeassa laidassa ratsastaa perhossiipinen mies kohti katsojaa. Mies on mustapukuinen, hänellä on silmillään musta naamio ja päässään perhosen tuntosarvet. Perhossiivet ovat oranssit ja hohtavat valoa hämärässä maisemassa. Ratsuna on ruskea lisko.
Taustalla on rusehtava taivas ja muutama kapea puu. Keskellä taivasta välähtää salamoiden muodostama, pyöreä kehä. Kuvan vasemmassa laidassa on kivettynyt puunrunko ja teräväkärkinen, vaaleansininen kivi.
53. Sudenkorento - Life on Mars, Juha Jahkola
digivedos alumiinille
Pystykuva on aiheeltaan abstrakti. Näemme kolmenlaisia komponentteja. Mustassa meressä hehkuu kaksi pallon muotoista kappaletta, toinen punaisena toinen turkoosina. Kappaleista näkyy vain pieni segmentti, ne rajautuvat ulos kuvan ylä- ja alareunasta. Koko kuva-alan täyttävät pienet värikkäät lasimaiset kohteet, jotka mielikuvitus kuvittaa korennoiksi ja muiksi hahmoiksi. Niiden seassa on tuhansia vaaleita loistavia pisteitä, tähtiä avaruuden meressä.
Seikkailujen maasta Tellukselta on tallusteltu punaiselle planeetalle. Se on mahdollista, kun koko avaruuden meri on jäässä. Mutta löytyykö Iiriksen pinnalta elämää?
54. Yhdestoista hetki, Sari Kekkonen
digivedos alumiinille
Kuva on vaakasuora. Sen oikeassa alanurkassa on suuri, maassa lojuva kellotaulu. Kellotaulun keskellä luikertelee vaaleansininen lohikäärme, jonka varjo osuu kello yhteentoista. Keskellä kuvaa leijuu sumea hahmo. Se on avaruuspukuinen tyttö, jolla on silmien edessä musta naamio. Tyttö ratsastaa mustalla leijonalla ja on laskeutumassa kohti kellotaulua. Kuvan tausta on hopeanhohtoinen, sen vasemmassa reunassa on pyöreä, läpikuultava torni, jonka huipulla on lasipallo. Pallo on väritön, mutta sen sisällä on kuplia. Takaoikealta lähestyy harmaa lasihevonen jonka taakse jää ruosteinen rautaspiraali.
Veden väri -ryhmä
koonnut Juha Jahkola
61. Leikkivä aurinko, Jussi Mankki
digivedos alumiinille
Vaakakuvassa on sinisen veden keskellä oleva pienehkö kivi, jonka ympärillä aallot leikkivät auringon säteissä. Aaltojen leikkiä on liioiteltu heilauttamalla kameraa pienessä, u:n muotoisessa kaaressa valotuksen aikana. Vedessä kimaltelevat auringonsäteet ovat luoneet pieniä sirppejä, jotka välkehtivät valkoisina tumman kiven ympärillä. Värit ovat lähellä Suomen lipun värejä.
62. Jäämaisema, Petri Mäkelä
digivedos alumiinille
Horisontti jakaa vaakasuuntaisen kuvan kahtia hieman keskiviivan yläpuolelta. Kuvan alaosaan hahmottuu luminen rantamaisema, jota lumen alta pilkistävät, tummat kivet täplittävät. Taivaan yläosassa on harmaa pilvimatto, jonka alla aukeaa taivaanranta vaaleanpunaista aamuvaloa sädehtien. Kuvan muutkin sävyt ovat pehmeän pastellisia, enimmäkseen vaaleansinisiä ja – punaisia. Pehmeydestään huolimatta valo ja värimaailma antavat vaikutelman kovasta pakkasesta
63. Merenneito, Juha Jahkola
digivedos alumiinille
Pystykuvassa vedestä katsojaan nähden sivuttain noussut neito on heilauttanut vartalonsa kaarelle niin, että pitkien hiusten vedestä keräämät ja lennättämät vesipisarat sulautuvat kuin salaman iskusta kristallimaiseksi päähineeksi, tiaaraksi.
Yöttömän yön matala aurinko on värjännyt ohuena kaistaleena näkyvän taivaan horisontista hehkuvan punaiseksi, taivas tyynesti aaltoilevan veden kaukaisuudesta neitoon asti yhtä lailla hehkuun, mutta etualan vesi sekä katsojaa päin lipuvat aallon reunat ovat vahvan siniset. Auringon silta koskettaa kevyesti kasvoja.
Neidon vartalon siluetti on vastavalossa värjäytynyt punertavaksi. Horisontissa siintävät saaret, kuvan oikeassa laidassa näkyvän maakaistaleen puuston varjo sekä neidon kuvajainen päilyvät aalloilla tummempina.
64. Veteen piirretyt, Juha Jahkola
digivedos alumiinille
Vaakakuvassa auringonlaskun punertama taivas peilautuu täysin tyyneen järven pintaan. Vesi on sinisen punaista. Järviruokojen varret piirtävät veteen varjoviivat pikkukalan jättämän ympyräaallon viereen.
65. Kevätpäivän tasaus, Juha Jahkola
digivedos alumiinille
Vaakakuva näyttää paksulla pensselillä maalatulta äänispektriltä, ylös ja alas repaleisesti maalatulta sahahampaiselta viivadiagrammilta. Kuvion yläosa on kuluneen keltaisen, alaosa vanhan sinisen värinen. Kuvion keskellä kulkee poikittainen musta vaakaviiva.
Kuva on otettu auringonlaskusta vielä talvisen järven yli jäätyneen ikkunan läpi kevätpäivän tasauksen aikaan. Venäjän hyökkäyssodasta oli kulunut reilu vuosi ja katse poimii edelleen kaikkialta keltaista ja sinistä, olivatpa värit kuinka kauhtuneita tai riekaleisia tahansa. Maailma on nurin.
66. Virtaus, Petri Mäkelä
digivedos alumiinille
Kuvan muoto on vaakasuora, ja sen pinta on lähes kokonaan virtaavan jokiveden peittämä. Vain yläreunassa näkyy tummana kaistaleena muuta maisemaa. Vesimassa on liikkeessä ja sen keskeltä erottuu tummia kiviä ja vaaleita pärskeitä. Kuvan valo on pehmeä ja värimaailma niukka, pääasiassa harmaiden sävyjen kirjoma.
Kaupungin valot -ryhmä
koonnut Petri Mäkelä
71. Porvoon silta, Petri Mäkelä
digivedos alumiinille
Vaakakuvan yläosassa levittäytyy yhtenäinen, hyvin tummansininen taivas. Puolivälin alapuolella kuvan katkaisee öistä jokea ylittävä, valaistu silta. Yleisvalaistuksessa erottuu sinisen ja violetin sävyjä, pistemäiset valot ovat enimmäkseen valkoisia. Joen tumma vesi heijastaa valoja ja venyttää niitä pienten laineiden myötä eripituisiksi juoviksi.
72. Urhot yössä, Petri Mäkelä
digivedos alumiinille
Vaakakuvassa aukeaa näkymä sateiselle Esplanadille. Ilta on pimeä, mutta märkä katu kiiltää ja heijastaa voimakkaasti autojen ja katulamppujen valokeiloja. Kuvan vasemmalla puolella erottuu jalkakäytävällä rinnakkain kävelevien nuorten miesten siluetteja. Heidän varjonsa venyvät pitkinä kuvaajaa kohti ja ryhmän takana hehkuu punaista valoa. Muut kuvan valot ovat enimmäkseen lämpimän kellertäviä, mutta kuvan oikeassa laidassa vastaan ajavan auton valot hehkuvat sokaisevan sinisinä.
73. Kummituksia liikkeellä, Petri Mäkelä
digivedos alumiinille
Vaakasuuntaisen kuvan taustalla erottuu vanhoja taloja öisessä pikkukaupungissa. Kuvan etualalla etenee muutamia ihmishahmoja katua pitkin oikealta vasemmalle. Oikeassa laidassa kävelee kameraan katsova, mustapukuinen nainen. Hänen kasvojensa iho on meikattu kirkkaan valkoiseksi ja silmänympärykset mustiksi. Vaaleiden hiusten päällä on musta hattu. Oikea käsi pitelee avattua, mustaa sateenvarjoa koholla. Naisen ilme on tietäväinen, lähes pilkallinen.
Seuranaan naisella on kookasta tyttönukkea muistuttava hahmo, joka rajautuu kuvan vasempaan alakulmaan. Hahmolla on pitkät, vaaleat hiukset, hillitty hymy ja valkoinen tyllimekko. Se kantaa mukanaan valaistua kynttelikköä ja nallekarhua.
74. Isoisän silta, Petri Mäkelä
digivedos alumiinille
Katsoja seisoo nykyaikaisen sillan alkupäässä ja edessä aukeaa näkymä pimeyteen johtavan sillan kantta pitkin. Silta on voimakkaasti valaistu enimmäkseen turkoosinsinisin valoin. Sillan valaistu kaari kohoaa katsojan pään yläpuolelle, perspektiivivaikutelma on voimakas. Muutama ihmishahmo kävelee siltaa pitkin erottuen tummina siluetteina.
75. Toisaalla, Sari Kekkonen
digivedos alumiinille
Vaakasuora kaupunkikuva jakautuu sisällöllisesti kahteen osaan. Oikeassa laidassa on hyvinvoivannäköinen pariskunta, joka poseeraa jalustalla olevan kameran edessä valkoisen kyyhkysen kanssa. Pimeästä kaupungista huolimatta heihin osuu pehmeä valo.
Kuvan toisessa laidassa juoksee vihreätukkainen tyttö keskeltä vasemmalle. Hän pälyilee juostessaan pariskunnan suuntaan, mutta nämä eivät huomaa häntä. Tytöllä on yllään punamusta tanssileninki, jonka tyllihelma hulmuaa juostessa. Hänen jaloissaan liikkuu samaan suuntaan pienikokoisia muinaiseläimiä sekä sarvikuono. Eläinten taakse jää pikkuinen häkki, jonka luukku on auki. Koko näkymän taustalla on futuristinen rakennus, sinisessä valossa kylpevä suihkulähde ja vinossa oleva Eiffel-torni.
76. Tummaa jokimaisemaa - väriä täl ja tois pual jokke, Noora Mäkelä
digivedos alumiinille
Melkein neliönmuotoinen kuva öisestä jokimaisemasta kuvattuna keskeltä jokea. Molemmissa reunoissa kaupungin ja valon polku -tapahtuman värivaloteokset heijastuvat tumman joen pintaan. Horisontissa erottuu haaleasti talojen siluetteja taivaanrantaa vasten.
Elämää värikalvolla -ryhmä
koonnut Juha Jahkola
81. Valokuvaklubi, Juha Jahkola
digivideo
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n Valokuvaklubissa toimii monenlaisia valokuvaajia. Mikä tuo joukko oikein on ja miten se toimii?
82. Elä tuumaa tuota, Juha Jahkola
digivideo
Juha Jahkola kertoo tavastaan työskennellä valokuvauksen parissa. Onko se vain vastaisku taiteeseen epäilevästi suhtautuville vai peräti elämän motto: Elä, tuumaa, tuota! Otsikko antaa osviittaa, tuhat sanaa kertoo enemmän…
83. Seikkailun synty, Juha Jahkola, Sari Kekkonen
digivideo
Sari Kekkonen maalaa tarinallisia kuvia kamerallaan kuin taidemaalari siveltimellään. Miten tarinalliset kuvat syntyvät?
84. Unien sininen metsä - Tarina luonnon merkityksestä
Tero Kokko
digivideo
_
Sivu päivitetty